Jotenkin minuun iski Cardigan-mania ihmeellisesti Polo-kaupassa (se vanha Madeleinein kirkon vastapäätä on onneksi jäljellä!). En ymmärrä vieläkään miksi minun oli pakko ostaa kahta! Ja vielä sjaalikauluksineen! No Pariisissa on sitten sopivat säät käyttää niitä. Se kamelin värinen on, quelle surprise!, kamelinkarvoista ja käsinkuottu (!). Liian kallis, mutta liian ihana vaan jättää roikkumaan kauppaan.
Koska ei ollut muuta kuin käsitavaraa, laukku oli pakko laittaa laatikkoon ja lähettää postitse kotiin, laukku oli hieman ärsyyntynyt tästä ja kotona tämä laukkukaan ei vaikuta yhtä hyvältä ostokselta kuin siellä kaupassa, L'Avenuen ravintolan miettihetkenä ja sitä jälkeen kaupassa ostoshetkessä. Mutta niin, mahtava Pariisi Ecole Supérieurin koululaukuksi. Pitää vaan kokeilla lisää. Muuten äiti jankuttaa että ettei se sovi minulle ja että hän voi "uhrautua" ja adoptoida den vaikka siinä on kultaiset yksityiskohdat (hän on valkoista kultaa/hopea (hrrmmm, old-school)-nainen). Vielä kuva:
Viimeinen pikku-Hermès-kasa: Uusi vyönahka ja pikku Calvi-korttikotelo.
5 comments:
Mielestäni laukku on loistava. Minä ja varmasti moni muu haluaisi adoptoida tuon. Toki mielipide asia, mutta tuohon laukkuun ei mielestäni kannata laittaa ketunhäntiä tai muita killuttimia roikkumaan. Paljon parempi ilman niitä.
Anonyymille: Jepsukka laittoi tuon ketunhännän laukkuun koska haluaa kiusata minua... ; )
A: Niinjuu ehkä, kiva vaan kuin saa varioida ja kiusata Gloriaa vähäsen;)
mitä neuleelle tuli hintaa.. ihana!
where did you get the fox fur
and love the hermessss
Post a Comment